Videon oppimateriaalissa käymme läpi lyhyen nettivideon prosessin: suunnittelu, kuvaus ja julkaisu. Eräs painopisteistä on älypuhelimella kuvaaminen ja editointi.
Onko videosi uutinen, prosessi vai tarina? 
YouTube-kanavien sisältö on paljolti tarinointia tajunnanvirrassa. Sellainen toimii, kun kertoja on armoitettu tai jo valmiiksi teinijulkkis. Jos et pidä itseäsi kumpanakaan, aloita suunnittelu päättämällä videosi rakenne: haluatko aloittaa tärkeimmällä, esitellä teoksesi valmistusprosessin aikajärjestyksessä, vai rakennatko tarinan huipentuman loppuun?
Ennen kuin keräät kamat ja suunnistat tapahtumapaikalle kuvaamaan, tee itsellesi videon käsikirjoitus. Se on ostoslista kaikesta siitä, mitä sinun pitää tilanteessa muistaa saada talteen kuvaan ja ääneen. Kenelle teet videosi? Mikä on sen tarkoitus? Mitä katsoja ajattelee sen nähtyään, eli mikä on sen premissi, väite? Keitä videolla puhuu? Mitä kysyt heiltä? Mitä eri kuvissa tapahtuu? Tee siis lista kohtauksista. Mitä muita elementtejä videolla on kuin kuvaa: tekstiä, grafiikkaa, selostuspuhetta, musiikkia, tehosteääniä? Kun sinulla on kirjoitettuna vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin, sähläät vähemmän kuvaustilanteessa.
Uutinen
Sijoita tärkein asia heti ensimmäiseksi. Sitä kutsutaan uutisen kärjeksi. Nettivideo on armoton, jos ensimmäinen kuva ei koukuta, katsoja karkaa kiinnostavampaan sisältöön. Katsoja viihtyy videon parissa juuri niin kauan, kuin on saanut tarvittavan infon tai viihdykkeen. Sisällön merkitys vähenee loppu kohden. Uutisen rakenne on kärjellään seisova kolmio, jossa painavin asia on ylhäällä ja loppu on hennompaa häntää.
YLE Turun toimittaja Joona Haarala antaa käytännön esimerkkejä uutisvideosta. (vimeo upotus)
Tarkempaa tietoa uutisrakenteesta
Mitä katsoja tietää klikatessaan videon auki? Onko nettisivullasi videolle otsikko ja jopa ingressi eli muutaman lauseen johdanto? Suunnittele näidenkin sisältö ennen kuvauksia, jotta tiedät, paljonko asiaa pitää taustoittaa videolla.
Prosessi
Askartele lankapalloja! Tee maastavetoja! Kokkaa nyhtökalkkunaa! Esitellään tarvittavat välineet ja käydään koko prosessi läpi työjärjestyksessä.
Nyt sinun on syytä suunnitella kuvakoot ja kuvata jokainen niistä erikseen. Klassisen elokuvakerronnan sääntönä on, että kuvakoon vaihtuessa vaihdetaan myös kameran paikkaa. Silloin katsoja kokee kerronnan jatkuvana eikä kiinnitä huomiota leikkauskohtiin.
Kuvakoot ovat kansainvälinen 8 erilaisen otoksen muodostama järjestelmä. Oikotie asian ymmärtämiseen on yksinkertaisesti: älä ikinä koskaan katkaise henkilöä nivelten kohdalta. Ei siis kaulasta, kyynärpäistä, navasta, lonkkanivelistä, polvista tai nilkoista katki, vaan aina näiden välistä. Laajassa kuvassa näkyy toiminta, tiiviissä kuvassa ilmeet paljastuvat. Nyt osaatkin elokuvakerronnan peruselementin.
Kun sitten lähdet toteuttamaan prosessia videolle, kuvaa ensin ns. masterotos eli koko toiminta läpi melko laajassa kuvakoossa. Kuvaa sen jälkeen siihen ”upotettavat” yksityiskohdat mahdollisimman havainnollisista kuvakulmista. Älä unohda erikoislähikuvien voimaa.
Hienona esimerkkinä erikoislähikuvista ovat Pauligin Juhla Mokka -mainokset.
Kun toistat tekemistä, tai jos on kuvattava yhdellä tapahtumakerralla koko juttu, muista tarkkailla leikkauskohtien jatkuvuutta. Henkilön ja esineiden tulee olla tismalleen samassa asennossa leikkauksen molemmin puolin. Merkitystä on sillä, kummalla jalalla askel otetaan tai kummalla kädellä oven kahvaan tartutaan. Keskeltä liikettä syntyvät parhaat leikkaukset.
Tarkempaa tietoa prosessin kuvauksesta.
Tarina
Aristoteleskin sen tiesi: tarinassa on alku, keskikohta ja loppu. Ensin koukutetaan kuvalla, kysymyksellä tai lupauksella jännityksestä. Sitten kehitellään, keksitään uusia kysymyksiä vastattaviksi, koetaan vastoinkäymisiä ja ponnistellaan kohti ratkaisua. Kun vastaukset on saatu ja tavoite saavutettu, hengähdetään pikkuhetki, ja tarina on loppu.
Draaman kaari on hidas ylämäki ja nopea alamäki. Korkein kohta on 4/5 tarinan pituudesta. Jos jännitys tiivistyy tai mielenkiintoisimmat vastaukset annetaan tarinan keskellä, katsoja kokee lopun hitaana ja pitkästyy.
Jos nettivideosi pituus ylittää 3 minuuttia, on syytä harkita draamallista rakennetta uutisen sijaan. Eräs malli, joka toimii aina, on ns. Ola Ohlssonin kuuden kohdan kaava:
1. Alkusysäys
2. Esittely
3. Syventäminen
4. Kärjistäminen
5. Ratkaisu
6. Häivytys
Kun seuraavan kerran katsot elokuvaa, tutki samalla, löydätkö niistä tämän kaavan?
Tässä esimerkki A-studion insertistä, jossa se toimii alle kymmenen minuutin muodossa.
Lisää tietoa draaman kohtien sisällöistä.